TULPPAANEJA VASTAPOIMITTUNA, KIITOS

Tulppaanit poimitaan, kun kukat ovat kehitysvaiheessa kaksi, kuten kukka vasemmalla. Muut kuvan tulppaanit ovat kehitysvaiheessa yksi. Ne poimittiin vasta iltapäivällä.

Minä en ole leikkokukista paljoa perustanut. Jonkun ruusukimpun joskus ostan. Muut monimutkaisemmat kukat, joiden nimiä en edes tiedä, jäävät kauppaan. Mutta tuppaanit. Ah, ilman niitä en voi elää!  Ilman tulppaaneja ei tule kevättä, eikä joulua, eikä pääsiäistä.

Viime viikolla sain käteeni ensimmäisen vastapoimitun tulppaanin. Tai oikeammin poimin sen itse. Saaren kartanossa nimittäin kasvatetaan omia tulppaaneja. Ja me opiskelijat pomimme ja niputamme ne myyntipunteiksi. Tulppaanin rakastajan taivas, sanoisinko.

Tulppaanit poimitaan käsin veitsellä leikaten. Tai pikkurillillä varsi poikki napsaisten, jos sen taidon osaa. Minä en ainakaan vielä osaa. Sipuli vain nousi maasta, eikä varsi katkennut.

Näiden tulppaanien elinkaari Mäntsälässä alkoi viime syyskuussa. Toki sipuleiden elämä oli alkanut jo pari-kolme vuotta aiemmin jossakin hollantilaisella pellolla, mutta ei mennä nyt niin kauaksi. Saaren kartanossa sipulit istutettiin turvelaatikoihin ja peitettiin hiekalla. Sitten ne kannettiin kellariin kylmäkäsittelyyn, joka kesti koko loppusyksyn ajan. Ja se syksy kuluikin tarkasti viikkoja laskien.

Entisaikaan puutarhurit toivat tulppaanisipulit kylmästä valoon ja lämpöön silloin, kun varren tyngässä tuntui sormilla kokeillen pieni nuppu. Nykyään ei sipulinvarsia enää sormeilla, vaan kylmäkäsittelyviikot lasketaan Excelissä. Kun Excelin viikot ovat täynnä, on aika hyötää tulppaanit. Se tarkoittaa kukkien pakottamista kukkimaan ennen niiden luontaista kukinta-aikaa. Talvihan ei tulppaanille ole se oikea aika kukkia.

Nämä tulppaanit ovat olleet kasvihuoneessa hyödettävänä noin viikon verran.

Kun hyötäminen alkaa, tulppaanilaatikot kannettaan kellarista ylös kasvihuoneeseen. Siellä sipulit saavat virtaa, ja kukat hyötyvät poimittavaksi kolmessa-neljässä viikossa. Uusia sipulilaatikoita kannetaan kellarista jatkuvasti, niin että eri kasvuvaiheessa olevia tulppaaneita on hyödettävänä koko ajan.

Kaikki nämä ihanuudet ovat myytävänä Saaren kartanon Keuda Kukka & Puutarha -myymälässä Mäntsälässä. Vanhan Lahdentien varressa sijaitsevalta puutarhalta voit ostaa todellisiä lähitulppaaneja.

Ne sipulit ovat nimittäin hyödettävänä siinä myymälän seinän takana. Perimmäisessä kasvihuoneessa, jonka näet, kun kurkkaat myymälän lasiovesta. Saat tulppaanisi takuuvarmasti vastapoimitun tuoreina.

Ja mitä niihin monimutkaisiin leikkokukkiin tulee. Niitä en pääse pakoon. Vaikka tähtäänkin puutarhuriksi vihannestuotantoon, on tässä hommassa tunnistettava useita kymmeniä leikkokukkia – myös latinaksi.

Eustoma grandiflorum, Ranunculus asiaticus, Anthurium...  Tentti on maaliskuun alussa heti hiihtoloman jälkeen.

SIEMENESTÄ KASVAA UUSI ELÄMÄ

Siemenen itäminen on ikiaikainen ihme. Siihen kukaan meistä puutarhureista tuskin koskaan kyllästyy. Se on se ihme, jota talven kääntyessä kohti kevättä ei millään malttaisi odottaa.

Kun pieni siemen pääsee multaan, saa lämpöä, happea ja vettä, se imee itsensä pulleaksi. Vesi polkaisee käyntiin aineenvaihdunnan ja pistää siemenen ravinteet virtaamaan. Kasvupiste virkoaa ja alkaa työntää pontevaa sirkkavartta. Sen jälkeen siementä ei pidättele enää mikään!

Käsi ylös, kuinka moni kotipuutarhuri on kylvänyt jo ensimmäiset siemenet? Monellako on ensimmäiset sirkkalehtiset taimet jo vauhdilla kasvamassa – tai ainakin siemenpussit jo hankittu? Veikkaan että aika monella. Ja vielä useamalla vähintäänkin sormet jo syyhyävät päästä kylvöpuuhiin.

Tuttu tunne. Minäkin olen rustannut ensimmäiset siementilaukseni aina heti loppiaisen jälkeen, kun Hyötykasviyhdistyksen siemenluettelo on kolahtanut postilaatikkoon. Verkkokauppojen ostoskoreja olen täyttänyt  kukkuroilleen siemenpusseilla.

Tänä talvena minun siemeneni ovat edelleen kaupassa. Siemenluetteloillekaan en ole suonut pientä vilkaisua pidempää huomioita. Sen sijaan otin varaslähdön kevääseen kasvihuoneessa. Heti loppiaisen jälkeen taivalsin yli kahdenkymmen asteen kirpeässä pakkasessa ensimmäistä kertaa Saaren kartanoon Mäntsälään – ja ryhdyin puutarhuriopiskelijaksi Keudan ammattiopistossa.

Opinnot alkoivat heti kädet mullassa. Tammikuun toisella viikolla kylvimme satoja paprikan, tomaatin ja munakoisin siemeniä Saaren kasvihuoneissa. Idätyshupun suojassa, lämpöä hohkaavien lamppujen ja mustan muovin alla ne itivät viikossa reippaiksi taimiksi.

Sirkkalehtien nostettua päätään koulimme taimet omiin purkkeihin. Kolme-neljä viikkoa kylvön jälkeen jäntevät taimet puskivat lehtiä rivissä. Pituutta oli kertynyt jo reippaasti yli kymmenen senttiä.

On jännittävä seurata, miten ensimmäisten kylvöjeni kasvu etenee kevään kuluessa. Tammikuussa kylvettyjä tomaatteja syödään jo vappuna.