Kun pieni siemen pääsee multaan, saa lämpöä, happea ja vettä, se imee itsensä pulleaksi. Vesi polkaisee käyntiin aineenvaihdunnan ja pistää siemenen ravinteet virtaamaan. Kasvupiste virkoaa ja alkaa työntää pontevaa sirkkavartta. Sen jälkeen siementä ei pidättele enää mikään!
Käsi ylös, kuinka moni kotipuutarhuri on kylvänyt jo ensimmäiset siemenet? Monellako on ensimmäiset sirkkalehtiset taimet jo vauhdilla kasvamassa – tai ainakin siemenpussit jo hankittu? Veikkaan että aika monella. Ja vielä useamalla vähintäänkin sormet jo syyhyävät päästä kylvöpuuhiin.
Tuttu tunne. Minäkin olen rustannut ensimmäiset siementilaukseni aina heti loppiaisen jälkeen, kun Hyötykasviyhdistyksen siemenluettelo on kolahtanut postilaatikkoon. Verkkokauppojen ostoskoreja olen täyttänyt kukkuroilleen siemenpusseilla.
Tänä talvena minun siemeneni ovat edelleen kaupassa. Siemenluetteloillekaan en ole suonut pientä vilkaisua pidempää huomioita. Sen sijaan otin varaslähdön kevääseen kasvihuoneessa. Heti loppiaisen jälkeen taivalsin yli kahdenkymmen asteen kirpeässä pakkasessa ensimmäistä kertaa Saaren kartanoon Mäntsälään – ja ryhdyin puutarhuriopiskelijaksi Keudan ammattiopistossa.
Opinnot alkoivat heti kädet mullassa. Tammikuun toisella viikolla kylvimme satoja paprikan, tomaatin ja munakoisin siemeniä Saaren kasvihuoneissa. Idätyshupun suojassa, lämpöä hohkaavien lamppujen ja mustan muovin alla ne itivät viikossa reippaiksi taimiksi.
Sirkkalehtien nostettua päätään koulimme taimet omiin purkkeihin. Kolme-neljä viikkoa kylvön jälkeen jäntevät taimet puskivat lehtiä rivissä. Pituutta oli kertynyt jo reippaasti yli kymmenen senttiä.
On jännittävä seurata, miten ensimmäisten kylvöjeni kasvu etenee kevään kuluessa. Tammikuussa kylvettyjä tomaatteja syödään jo vappuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti