VALKOSIPULIT PUSKEVAT ILOISESTI VARTTA

Kevät on tullut kohisten kasvimaalle. Valkosipulit puskevat iloisesti vartta jo lähemmäs kymmenkunta senttiä. Syyskylvö näyttää onnistuneen hyvin. Eivätkä tammikuun kovat pakkasetkaan kurittaneet liikaa, vaikka pakkasten aikaan lumipeite olikin kovin ohut.

Valkosipulin varret ovat ensimmäisiä vihreitä, mitä keväällä ilmestyy kasvimaalle. 

Kasvimaassa kovaa vauhtia kasvava valkosipulikanta on Nassulan oma kanta. Sipulit tulevat lähivuosina myös kaupalliseen myyntiin. Nämä valkosipulit löytyivät nimittäin villiintyneinä pitkin pusikoita, kun muutimme Nassulaan. Kaivoin niitä ylös ja pelastin parempiin multiin kasvimaalle.

Pelastin puskavalkosipulit ensim ruukkuihin ennen kuin siirsin ne kasvimaalle. Nassulan apulainen toimi istutusten laadunvalvojana. 

Parhaimmillaan valkosipulit ovat voineet karata omille teilleen kasvimaalta, jota hoiti talon alkuperäismummo – asukas vuodesta 1946. Ainakin naapurissa asuva lapsenlapsi muistelee mummon aikoinaan viljelleen valkosipulia.

Toki valkosipulit ovat voineet tulla tontille myöhempienkin asukkaiden mukana. Kun ostimme Nassulan, pihalla ei tosin ollut jäänteitä kasvimaasti. Oli pelkkää ryteikköä, puskaa ja pusikkoa. Mummon kasvimaan paikalla kasvoi sammaleinen nurmi. Ihan lähivuosina ei kasvimaata liene Nassulan edellisillä asukkailla tiluksilla ollut. Mummon vanhat marjapuskatkin oli kiskottu ylös. Niin tai näin, valkosipulit ovat porskuttaneet villeinä Nassulassa vähintään vuosia ellei jopa vuosikymmeniä.

Viime kesänä sipulit kasvoivat suuriksi ja muhkeiksi. 

Parina kesänä olemme herkutelleet valkosipuleilla itse. Viime kesänä maistoimme enää vain muutaman. Loput sadosta säästin siemenkynsiksi, jotka istutin lokakuussa kasvimaalle. Näin teen jatkossakin joka vuosi kunnes siemensipulikanta kasvaa riittävän isoksi kaupalliseen myyntiin. 

Mitä lajiketta Nassulan sipulit mahtavat olla, sitä voin toistaiseksi vain arvailla. Kuoressa on voimakasta violetin sävyä. Itusilmuja sipulit tekevät runsaasti.

Valkosipulien syyskylvön tein viime vuonna lokakuussa.

Kuvaussessiossa valkospulimaalle pomppasi tällainen ilmestys. Arvatkaa millaiset kuopat jäivät multaan, kun herra ponkaisi eteenpäin sata lasissa. Onneksi ei mennyt yksikään sipuli nurin.

Niin ja, kalikan kantelu ja loikkiminen kasvimaalla ei ole meillä sallittua...

309 METRIÄ KURPITSAKUKKULAA

Kurpitsapellon rakentaminen Nassulassa on startannut. Tähän asti olemme pyörittäneet kurpitsasuunnitelmaa paperilla ja excelissä. Nyt otimme ensimmäiset askeleet pellolla. Aseinamme nauhamitta, lasermitta, rulla narua ja pussillinen merkintätikkuja.

Kurpitsapelloksi se tästä vielä muuttuu. Kaikki alkaa mittaamisesta.

Tähän asti olemme pyörittäneet kurpitsasuunnitelmaa paperilla ja excelissä. Nyt otimme ensimmäiset askeleet pellolla. Aseinamme nauhamitta, lasermitta, rulla narua ja pussillinen merkintätikkuja. Nassulan ensimmäinen laajempi viljelmä nousee noin 3 000 neliön eteläpellolle Vantaanjoen kulttuurimaisemaan.

Syysauringossa pellolla kellottelee oranssipulskea kurpitsa jos toinenkin satoine poikineen odottamassa perheitä, jotka tulevat hymyssä suin poimimaan oman Halloween-kurpitsansa – suoraan pellosta amerikkalaiseen pumpkin patch -tyyliin. Ennen kuin tähän unelmaan päästään edessä on rutkasti töitä. Siis todella rutkasti. Hiki saattaa tulla vielä monta kertaa.

Kurpitsakukkuloilla on mittaa pisimmillään 24 metriä.

Viikonloppuisen mittaussessiomme tulos oli yhteensä 309 metriä kurpitsakukkulaa. Päälle laskettuna vielä yhden viime kesänä rakennetun kukkulan metrit. Sinällänsä metrimäärä ei kuulosta hurjalta. Enemmänkin pellolle mahtuisi, nyt käytössä on vasta väljästi noin 2/3 pinta-alasta.

Isoksi urakan tekee se, että rakennamme kurpitsakukkulat vanhan perinteisen isoäidin kohopenkin rakennetta soveltaen. Se tarkoittaa, että per kukkulametri tarvitaan maa-ainesta reilun kuution verran.

Kun tämän määrän kertoo kukkulametreillä, tuloksena on aikamoinen maa-aines keko. Excelin kertoman mukaan kaikkiaan noin 400 kuutioita. Sen hankinta, logistiikka, kuljetusten aikataulutus, levitys pellolle ja kukkuloiden rakentaminen on aikamoinen palapeli. Niitä paloja kokoan parhaillaan – edelleen paperilla ja koneen ääressä.

Paperilla kurpitsakukkuloiden suunnittelu voi näyttää tältä. Excelissä sitten jo vähän toisenlaiselta.

Pelkästään risuja tarvitaan kukkuloiden sydämiksi noin 40 kuutioita. Niitä löytyy onneksi sekä omalta tontilta että naapurien metsistä. Meidän kulmakuntamme lämmittää puilla ja puita kadetaan joka vuosi. Oksarisukkoa on saatavilla yllin kyllin.

Viikonlopun mittaushommien ohella aloitin risusavotan. Sunnuntaina sain kasattua noin 10 kuutioita valmista havurisua. Tästä se kukkularakentaminen lähtee.

PUUTARHURIN LOGOSSA KÖLLÖTTÄÄ KURPITSA

Hiihtoloman kynnyksellä helmikuun loppupuolelle reissasin junalla Seinäjoelle. Päivä oli hurjan antoisia, tapasin ihania ihmisiä. Nyt voin ylpeänä esitellä tuon reissun tuloksia.

Nyt se on nimittäin valmistunut, Nassulan brändi-ilme! 

Nassulan logossa köllöttää mikäpä muukaan kuin muhkea oranssi Halloween-kurpitsa. Sillä kurpitsastahan kaikki alkoi, oikeastaan ihan koko idea Nassulan puurtarhasta. 

Ihanan ilmeen on taiteillut graafinen suunnittelija Mervi Nygård. Mervi ja sisarensa graafikko-kuvittaja Marjo Nygård muodostavat yhdessä Graafisen suunnittelutoimisto Duon, joka muutti jokin aika sitten Helsingistä Seinäjoelle. 

Olen tehnyt Duon kanssa yhteityötä vuosien ajan aiemmassa työelämässäni. Heidän kädenjälkeään Nassulan kimpussa pääsette ihailemaan myös jatkossa.

Kurpitsan ohella olen ihastunut Mervin luomaan värimaailmaan.

Tuskin maltan odottaa syksyä ja Halloween-aikaa, jolloin voin yhdistää kurpitsan oranssit sävyt dramaattiseen siniseen.

Nassulan ilmeen ideoinnissa Mervin lähtökohtana oli iloinen puutarhuri. Se ilmentyy onnistuneesti kautta koko ilmeen, mutta mielestäni erityisesti hyvin logon tekstissä.

Mervi kertoi, että ilmeen tekemisestä tuli hyvä fiilis. Hyvä fiilis tulee myös minulle, kun saan tätä ihanaa ilmettä käyttää. 

Toivon, että sama fiilis välittyy myös teille kaikille muille. 

TAIMET MUUTTIVAT MAKUUHUONEESEEN

Nyt voin ylpeänä esitellä, Nassulassa on kasvihuone. Siis kirjaimellisesti huone. Ei mikään erillinen muovi- tai lasihuone pihalla, vaan oikeasti sisällä talossa.

Tässä maisemassa on mukava purkittaa.

Viime viikonloppuna makuuhuoneemme muuttui kasvihuoneeksi. Tai paremmin taimikasvatushuoneeksi tämän kevään ajaksi. Väliaikaisena makuuhuoneena kolme vuotta palvellut huone, josta remontoidaan jatkossa ruokailuhuone, saa hetkisen palvella puutarhurin tarpeita. Koska muuta sopivaa ja lämmintä paikkaa taimikasvatukselle ei Nassulassa vielä ole.

Ja vihdoin pääsin tekemään ensimmäiset omat kylvöni. Johan sitä olen odotellut! Remonttikiireet toisaalla talossa ovat pitäneet minut poissa puutarhatouhuista viime viikkojen aikana. Sunnuntai-iltapäivänä upotin vihdoin sormet kasvuturpeeseen. Kylvin muun muassa 72 ruukullista lobeliaa ja samettikukkia reilut parisen sataa. Myös ensimmäiset yrtit sain kasvamaan.

Tämä on ensimmäinen kerta, kun kasvatan itse kesäkukkia siemenestä asti. Taisivat tosin kylvöt mennä hitusen myöhään, mutta ei auta. Näköjään suutarin oppilapsellakaan ei aina ole kenkiä. Mutta uskon, että taimeni itävät ja kasvavat vauhdilla. Minulla on Nassulan taimihuoneessa nimittäin salainen ase.

LED-kasvivalaisimet hellivät taimia kunnon valolla hämärässä huoneessa.

Siinä missä ennen roikkui makuuhuoneen kattolamppu, loistaa nyt 180 wattia LED-valoa. Kaksi kappaletta ammattikäyttöön tarkoitettua kasvihuonevaloa. LED- kavihuonevalot antoi koekäyttöön Nettivalo.fi, jonka valikoimaan nämä uudet kasvivalaisimet ovat tulossa.

Tämä on ensimmäinen kosketukseni LED-kasvivaloihin. Taimikasvatuksen ohella aion tänän keväänä paneutua tarkemmin LED-tekniikkaan kasvivalaistuksessa.

Näinkin voimakkaat LED-valot ovat turvallisia käyttää pienissä sisätiloissa, sillä valaisin ei kuumene. Sen voi siksi ripustaa kasvihuoneessakin myös hyvin lähelle kasveja. Ja tietysti LED-valojen tärkein valttikortti on pieni energiankulutus. Kasvihuoneessa valaisimilla voi säästää sähköä jopa 80 prosenttia.

Kovin ammattimainen eikä viihtyisä sisäkasvihuoneeni ei ole, mutta ajaa asiansa.

Kaikkinensa kasvatushuone sisällä ei ole kovinkaan käytännöllinen tai viihtyisä. Sellaisen pystyttämistä kotiin en suosittele, ellei huonetta ole rakennettu kosteaksi tilaksi, jossa ilmanvaihto toimii. Nyt kasteluveden kanssa täytyy lutrata varovaisesti, vaikka lattilla on kolmen  kerrosta vanhaa muovimattoa. Myös ilmankosteus nousee korkeaksi, mikä ei ole hyvä rakenteille.

Nassulassa uskalsin uhrata sisätiloja kosteudelle, koska tämän jälkeen huone remontoidaan täysin. Lisäksi vanha talomme on hyvin hengittävä – suomeksi sanottuna siellä vetää – joten ilma huoneessa vaihtuu.

Jatkossa huoneen pintamateriaalit uusitaan ja muovitamot puretaan. Taimipöydän päädyn kohdalla seinässä oleva muuri kaivetaan esiin, hormi avataan ja paikalle rakennetaan uusi tulisija. Mutta sitä ennen tässä huoneessa kasvaa vielä satoja kasvintaimia.