KURPITSAKUUME NOUSEE KEVÄÄLLÄ

Kurpitsakuume iski nyt ja toden teolla. Se jos mikä on varma kevään merkki Nassulassa. Kurpitsa, Cucurbita pepo, suuri muhkea oranssi Halloween-ajan Jack-o'-lantern-kurpitsa on suuri rakkauteni. Niin puutarhassa, keittiössä kuin kurpitsalyhtyinä syyspimeässä.

Kurpitsa, josta kasvoi Nassulan kesän 2015 suurin.. Se painoi reilut 34 kiloa.

Rakkauteni kurpitsaan syttyi aikaa sitten syvällä Amerikan etelessä. Vietin siellä ensin vaihto-oppilasvuoden ja sittemmin opiskelin collegessa. Ihastuin Halloween-tunnelmaan ja oranssinpunaiseen hehkuun syksyn hämärässä.

Kasvatin ensimmäisen kurpitsani, kun omaa maaplänttiä oli sen verran, että kurpitsa lonkeroineen sinne mahtui. Viime kesänä Nassulan aurinkoisella pellolla kasvoi jo yli 400 kiloa kurpitsaa. Viime kesän kurpitsat löydät Facebookista Nasullan suuri kurpitsa 2015 -ryhmästä (Ryhmä on julkinen, mutta vaatii kirjautumisen Facebookiin.)

Kurpitsasatoa Nassulan pelloilla viime kesänä. 

Kurpitsa on myös ensimmäinen kasvi, jota Nassulassa viljellään kaupallisesti. Jo tulevana kesänä. Juuri nyt pyörittelen päässäni suunnitelmia uusien kurpitsakukkuloiden rakentamista. Tankkaan tietoa kurpitsan ammattiviljelystä Pohjois-Amerikassa. Ja selaan siemenverkkokauppojen kurpitsavalikoimia eri EU-maissa, jotta löytäisin Nassulaan sopivat lajikkeet.

Kurpitsakuume on armoton. Sen lievittämiseksi oli ryhdyttävä myös kokkaamaan kurpitsasta.

Katso kurpitsamarmeladin ja -hillon reseptit.

Kurpitsasta pitää myös Nassulan apulainen. Karsitut ylimääräiset kurpitsanalut katosivat nopeasti parempiin suihin.

KURPITSAA MARMELADI- JA HILLOPURKISSA

Kurpitsamarmeladi syntyy uunissa paahdetusta kurpitsasta ja kirpeyttä antavista hedelmistä..

Koska lumi peittää Nassulan kurpitsapellon, on pakko helpottaa kurpitsakuumetta kaivamalla pakastimesta viime vuoden kurpitsasatoa. Nassulan unissa paahdettua kurpitsaa löytyy vielä onneksi runsaasti.

Uunissa paahdettu kurpitsa toimii pohjana lähes tulkoon kaikessa kurpitsakokkauksessani. Ainakin sellaisessa, missä kurpitsa käytetään soseena.

Se syntyy näin

• Laita koverrettua tai pilkottua tuoretta kurpitsaa korkeareunaiseen uunivuokaan.
• Paahda 175 asteessa noin 45-60 min.
• Käytä sellaisenaa keiton pohjana, leivonnassa, risotossa, marmeladissa, pastakastikkeessa jne.
• Pakasta sopivina annoksia myöhemmin käytettäväksi.

Juuri nyt juustojen ja spelttipuuron – ja monen muunkin purtavan – kanssa oivasti yhteen sopiva kurpitsamarmeladi oli päässyt loppumaan. Siispä heitin pari litraa paahdettua kurpitsaa kattiloihin ja ryhdyin marmeladin ja hillon keittoon.

Kurpitsamarmeladi- ja hilloreseptejä löytyy verkosta monenmoista. Yhdistävä tekijä niille, kuten monelle muullekin hillorespetille, on että sokeria on aivan julmettu määrä. Makea kurpitsa ei kaipaa sellaista sokerimäärää tai lopputuloksesta tulee yli-imelää sokeriliisteriä.

Mutta sokeria sopii lisätä keitoksiin myös rutkasti enemmän, jos sitä halajaa.

Nyt kehittelin kurpitsasoseesta marmeladia appelsiinin ja sitruunan kanssa sekä hilloa happamien omenoiden kera. Kurpitsan luontainen pehmeä makeus kaipaa seurakseen reippaasti kirpsakkuutta.

Käyntin myös naapurin isännältä oppimaani kikkaa lisätä marmeladiin ja hilloon tilkka konjakkia tai muuta samantyyppistä alkoholia. Se tuo makuun mukavasti syvyyttä. Alkoholiksi valikoitui nyt, mitä kaapista sattui löytymään.

Kurpitsahillon ja -marmeladin ainekset soseutetaan samettiseksi soseesksi.

Kurpitsa-sitrusmarmeladi

1 l Nassulan uunissa paahdettua kurpitsaa

4 appelsiinia

2 sitruunaa

2 rkl tuoretta inkivääriä raasteena

3 dl hillo-marmeladisokeria

½ dl Metaxaa

Pese appelsiinit ja sitruunat hyvin. Raasta niiden kaikkien kuoret. Kuori helemät ja pilko lohkoiksi. Raasta inkivääri.

Lisää kattilaan kurpitsa, pilkotut hedelmät, hedelemänkuori- ja inkivääriraasteet. Keitä hiljalleen noin vartin verran. Sekoittele välillä. Nosta kattila hellalta ja soseuta seos hyvin sammettiseksi. 

Lisää seokseen hillo-marmeladisokeri ja Metaxa. Anna kiehua vielä hiljalleen 10 minuuttia. Muista sekoittaa. Jäähdytä hieman ja kaada puhtaisiin kuumennettuihin tölkkeihin. Säilytä viileässä.

Tämän reseptin tuunailin Kotilieden kurpitsamarmeladirespetin pohjalta. 

Kurpitsa-omenahillo

1,2 l Nassulan uunissa paahdettua kurpitsaa

1 l happamia omenoita lohkoina

3  dl intiaanisokeria

2 sitruunan mehu

½ tummaa rommia

Kuori ja lohko omenat pieniksi. Lisää kattilaan kurpitsa, omenalohkot ja intiaanisokeri. Keitä 20-30 minuuttia kunnes omenat pehmenvät. Happamat kovat omenat eivät kovin hyvin soseudu, mutta riittää että lohkot ovat pehmeitä soseutettavaksi.

Nosta kattila hellalta ja soseuta hyvin. Lisää sitruunamehu ja rommi. Nosta kattila hellalle ja anna kiehahtaa vielä hetki. Jäähdytä tovi ja tölkitä. Säilytä viileässä.

Pääsiäisenä maistamme tuotoksia juustojen kera ja arvioimme, miltä ne maistuvat. 

KUN TAPOIN ERKIN PELARGONIN

Pelargonit ovat ihastuttavia, oikeita vanhanajan mummonkukkia. Nyt voin jo sanoa niin, mutta toista oli reilu kymmenen vuotta sitten. Silloin tapoin Erkin antaman pelargonin.

Pelargonista, jonka Erkki toi ei ole valokuvaa. Oxrav on yksi Saaren kartanon pelargonilajikkeista.

Erkki on työtoverinin muutaman työpaikan takaa – ja armoitettu kukkapeukalo.

Kun ostin ensimmäisen oman asuntoni, ja siellä oli parveke, toi Erkki eräänä kevätpäivänä minulle töihin parvekekukkia. Mukana oli muhkea pelargoni isossa ruukussa.

Syytä on mainita myös se, että Erkki oli matkustanut kukkakuormansa kanssa junassa useita tunteja aluetoimistolta pääkonttorille Helsinkiin. Erkin kukkatuliaiset olivat ihania, mutta kieltämättä myös pelottaiva. Tai melkeinpä hirvittäivä, jos ihan reilusti myönnän.

Minä en ollut mikään kukkaihminen ja siksi mieleen iski ensimmäisenä pelko, miten ihmeessä pidän Erkik kukkaset elossa. Sitkeästi sitä yritin, mitä vähän nyt kukkien hoidosta tiesin. Ja niinhän siinä kävi, että loppukesästä pelargoni kuoli. Neljä viikkoa vailla vettä koitui sen kohtaloksi. Olin moottoripyöräilemässä Euroopassa, eikä kukaan käynyt kukkaparkaa kastelemassa. Kesälomien loputtua piti tunnustaa myös Erkille pelargonin julma kohtalo.

Emopelargoneja, joista pistokkaat otetaan.

Muisto Erkin pelargonista palasi mieleeni tänä talvena, kun ruukutin elämäni ensimmäistä kertaa pienenpieniä pelargonipistokkaita.

Se taisi olla käytännössä ensimmäinen kerta sitten kuolleen pelargonin, kun olin käsikosketuksessa kyseisen kukkalajin kanssa.

Sen lisäksi olin ehtinyt sotkea sormeni pelargonimultaan jo ruukkuja syvemmällekin. Olen nimittäin tänä talvena tehnyt myös markkinointimateriaalia Suomen suurimmalle pelargonivalikoimalle.

Saaren kartanon puutarhassa Mäntsälässä kasvaa tänä keväänä yli 100 pelargonilajiketta. Niitä kaikkia myydään pistokkaina ja taimina. Jo pelkästään pelargonien nimet ovat vallan viehättäviä. Ruotsinmumma 2, Hauska, Mårbacka Farbror Harald...

Tutustu huikeaan pelargonivalikoimaan ja seuraa Facebookissa Saaren kartanon pelargoneja. Pistokkaita ja taimia voi ostaa puutarhalta Mäntäsälästä ja eri tapahtumista kevään aikana. Ja vaikka en kukkapuutarhuriksi aio ryhtyäkään, voin luvata, että näistä pelargoneista kuulette vielä lisää.

Ruotsinmummo 2

#TRAKTORIMARSSI FULL SUPPORT

Haluan jatkossakin sekä syödä että tuottaa suomalaista ruokaa!
Nassulassa ei vielä ole omaa traktoria, mutta vahvasti hengessä mukana.

Kuva Mari-Johanna Rintamäki

LUUMUPUU JA OPETTELEVAT OKSASAKSIKÄDET

Omenapuiden leikkaaminen käynnistyy suunnittelulla. Ja lukemisella - varsinkin kun puidenleikkuukokemus on vielä joltisenkin olematonta.

Omenapuiden leikkaaminen käynnistää kevään puutarhassa. Se on ensimmäisiä kevättöitä, joita voi tehdä oikeasti ulkona. Maaliskuu on otollista aikaa tarttua oksasaksiin. Sitäpaitsi, mikäpä olisi sen mukavampaa puuhaa, kun kevätaurinko alkaa vihdoinkin lämmittää.

Heti alkuunsa tunnustan, että Nassulan vähäiset hedelmäpuut ja marjapensaat ovat olleet häpeällisen vähällä – tai olemattomalla – leikkuulla. Puut ja pensaat ovat olleet tyystin miehen vastuulla, minä en ole jaksanut niistä juurikaan kiinnostua. Mies on puita leikellyt, jos on leikellyt.

Nyt puutarhuriopintojen myötä on minun otettava tämäkin asia haltuun. Ja kieltämättä, kyllä se jo vähän kiinnostaakin. Kaupallista hedelmätarhaa tai laajamittaista marjanviljelyä emme Nassulaan suunnittele. Joten leikkuuhommiakin tarkastelen ihan vain tavallisen kotipuutarhurin näkövinkkelistä.

Ensimmäiseksi päätin käydä saksien kanssa nuorten hedelmäpuiden kimppuun. Parin vanhan omenapuun ohella Nassulasta löytyy jokunen pari-kolme vuotta sitten istutettu omenapuu sekä viime kesänä kiireellä multiin pistetty naapurin puutarhasta saatu luumupuuntaimi.

Sanomattakin on selvää, ettei näille taimille ole tehty istustusleikkausta tai saati mitään muuta – vaikka olisi kai pitänyt. Nyt oli siis aika soveltaa sekä istutusleikkausta että nuoren puun leikkausta. Nimenomaan soveltaa oppikirjan avulla (Monivuotisten puutarhakasvien leikkausopas), koska koulussa emme vielä ole päässeet puiden leikkaamiseen asti. Tietysti olisi ehkä järkevää ollut odottaa, kun leikkuuoppia olisi kertynyt vähän enemmän. Mutta ei, oli jo kiire tarttua saksiin.

Luumupuun leikkaus oli otollisin aloitusoperaatio. Se versoi oksanpiiskaa sinne tänne. Puhumattakaan siitä, että olin iskenyt puun kiireessä maahan vinoon ja ilman tukipuita. No, se on ongelma, joka pitää oikaista kevään tullen.

Luumupuun pitkä latvapiiska lyheni. Sen jälkeen lähtee kilpalatva.

Heti alkuunsa luumupuusta lyheni pitkäksi piiskaksi venynyt latvus. Sen jälkeen sai lähteä perään kurkottava kilpalatva. 

Lopputulos oli tasapainoisempi ja kompaktimpi kokonaisuus. Minulle  heräsi tosin vieno epäilys, tuliko taimiparkaa parturoitua liikaa. Se selvinnee, kunhan opinnot etenevät. Tai joku koneempi puutarhuri toteaa leikkuun menneen tyystin metsään.

Parturoitu luumupuuntaimi.

Taimikaupasta ostetut omenanpuuntaimet olivat jo alkujaan niin hyvin leikattuja, etteivät ne olleet päässeet villiintymään, vaikka ovatkin rehottaneet pari vuotta leikkaamatta. Latvoja sai niistäkin typistää sekä hieman venähtäneitä sivuversoja. 

Omenapuiden versot katkaistaan noin sentin verran oksaverson alapinnalla olevan silmun – eli maahan päin kasvavan silmun – yläpuolelta. Näin silmusta kasvavasta versosta tulee mahdollisimman vaakatasoon suuntautuva oksa.

Omenapuun verso leikataan noin sentti verson alapinnalla olevan silmun yläpuolelta.

Varsinainen leikkausurakka ovatkin sitten Nassulan kaksi yli 70-vuotiasta omenapuuta. Niitä olisi tarve nuorentaa, jotta satoa tulisi jonkin verran ja että puut kaunistaisivat puutarhaamme vielä pitkään.

Näiden puiden kimppuun tohdin käydä vasta muutaman viikon kuluttua, kun olen ensin päässyt harjoittelemaan leikkaamista Saaren kartanon omenatarhassa.  

Tässä on nuorennusurakkaa odottamassa.

PUUTARHURI TALVILOMALLA

Maaliskuun ensimmäinen aamu valkeni Nassulassa usvaisen upeana. Suojasään jälkeinen pakkasyö nostatti paksun sumuverhon Vantaanjoelta. Pakkasusvassa on jotakin taikaa. Aamulenkki koiran kanssa kulki unenomaisessa maisemassa.

Kevättalven ensimmäiset pakkasusvat nousivat sopivasti hiihtolomalla. Pääsin ihailemaan utusia aamuja kotona Nassulassa. Helmikuun viimeinen ja maaliskuun ensimmäinen viikko ovat lomaa opinnoista.

Mitä puutarhuri tekee talvilomalla? Selaa siemenluotteloita, haalii kylvöseosta ja esikasvatuslokerikkoja, virittelee kasvilamppuja? Niin sitä luulisi. Mutta ei Nassulassa. Täällä puutarhuri tarttui tasohiomakoneeseen ja maalisutiin.

Nassulan päärakennuksen ikuisuusremontti piti potkaista taas askeleen eteenpäin ja aloittaa makuuhuoneen kunnostus yläkertaan.

Taka-ajatuksenani makuuhuoneremontissa siintää nimittäin kevään taimikasvatus. Kun saan alakerran – kolme vuotta käytössä olleen väliaikaisen – makuuhuoneen siirrettyä yläkertaan, pyhitän alakerrasta vapautuvan huoneen taimikasvatukselle. Tämä idea antoi kummasti vauhtia remontille.

Kiire tosin saattaa vielä tulla. Pellavaöljyinen Uula-puulattiamaali kuivuu neljä viikkoa ennen kuin se kestää huonekalujen siirtelyä. Noh, nukutaan sitten vaikka patjalla lattialla, että päästään taimien tieltä ajoissa pois.

Yläkerran maakuuhuoneen lattian sävy on oliivi.

Onneksi suunnittelen Nassulaan tänä  kesänä enimmäkseen avomaaviljelyä. Siksi taimikasvatukselle on vielä hyvin aikaa. Muutamat tomaatintaimet ja muut kotitarvekasvit, jotka tulevat pieniin kasvihuonekaappeihin, mahtuvat kasvamaan vaikka pöydän kulmalla. Vielä tovi vierähtää ennen kuin täällä vihannekset tarkenevat.