KURPITSAKAUSI ON TÄÄLLÄ

Nyt se on käynnissä! Nassulan ensimmäinen virallinen kurpitsakausi. Sadat kurpitsanisemenet on kylvetty ja itävät toivottavasti jo pian ja reippaasti.

Kurpitsansiemenet on kylvetty. 

Kiire meinasi tulla. Eikä pelkästään ihan perinteinen puutarhurin kevätkiire, vaan opintoihin liittyvät menot ja kurpitsapenkkien rakentamisprojekti sekä muut puuhat ovat haukanneet isomman osan kevättä kuin osasin odottaa. Ensi keväänä osaan jo paremmin aikatauluttaa puutarhurin elämää kiireisimpinä kevätviikkoina.

Mutta ei hätää, hyvin ovat kurpitsat edelleen aikataulussa.

Kurpitsansiemenposti saapui sopivasti viime viikonlopuksi. Olen kevään aikana viettänyt illan jos toisenkin Googlen ääressä ja kahlannut läpi siemenkauppoja etsien sopivia kurpitsalajikkeita. Halusin löytää pensastavia tai puolipensastavia lajikkeita, jotka tuottavat sopivan kokoisia, kauniita ja herkullisia Halloween-kurpitsoja. Helppoa se ei ole ollut.

Suomessa on myynnissä suhteellisen vähän kurpitsalajikkeita. Ja ne kaikki vähätkin ovat käytännössä köynnöstäviä. Halusin kuitenkin välttää köynnöstäviä kurpitsoja, koska niiden useiden metrien mittaiset varret vievät pellossa vain turhaa tilaa.

Kurpitsojen kultamaassa Amerikassa lajikkeiden kirjo on valtava. En kuitenkaan vielä halunnut lähteä tilaamaan siemeniä sieltä asti – senkin aika tulee. Euroopassa Englanti on vahva Halloween-kurpitsakulttuurin maa. Sieltä löysinkin jonkin veran sopivia lajikkeita, mutta muutaman yhdestä verkkokaupasta, jokusen toisesta ja niin edelleen.

Oman kommervenkkinsä siemenhankintaan tekee se, että yhdeksän kymmenestä verkkosiemenkaupasta on suunnattu kuluttajille. Niiden 10-20 siemen myyntipakkaukset ovat auttamatta kotipuutarhakokoa. Ammattilaisten puutarhatarvikekaupat lymyilevät verkossa vaikesti löydettävissä, eivätkä ainakaan myy tuotteitaan verkkokaupoissa.

Olin jo tekemässä silpputilausta Britainniasta, kun sattumalta kouraisin Googlella kultasuoneen.

Kurpitsansimenelähetys on saapunut Sveitsistä.

Löysin eurooppalaisen kurpitsataivaan Sveitsistä! Ei ihan ensimmäiseksi eikä toiseksikaan tullut mieleen metsästää kurpitsansiemeniä sieltä. Yhtä kaikki Baselin kurpitsaklubin pohjalta ponnistanut KCB-Samen-niminen sveitsiläisverkkokauppa myy satojen eri kurpitsalajikkeiden siemeniä - myös isoissa toimituserissä. Ja valikoimaan kuuluu niitä amerikkalaisia lajikkeita, joita olin himmoinut rapakontakaisista siemenkaupoista.

Sen jälkeen, kun löysin tämän kurpisanystävän eurooppalaisen taivaan, kului vielä monta iltaa, kun selailin sen valikoimaa. Runsauden pula oli valtava ja valintojen teko mahdottoman vaikeaa. Lopulta sain tilattua Sveitsistä siemenpaketin, joka sisälsi 14 lajiketta. Seitsemän-kahdeksan varsinaiseen viljelyyn, muutama lajike testaukseen ja jokunen kurpitsa just-for-the-show – kuten jättikurpitsojen maailmanennätyslajike Dills Atlantic Giant. Kesän kuluessa kerron lisää Nassulan valikoituneista kurpitsalajikkeista.

Kasvualustakseen kurpitsansiemenet saivat Norvarbron turvetta sisältävää luomukylvöseosta. Nyt siemenet köllöttelevät Nassulan sisäkasvihuoneessa reilun 20 asteen lämmössä Plantekin kasvukennoissa, joita löysin kuin tilauksesta käytettynä Torista. 

Miten maltankaan odottaa, milloin ensimmäinen kurpitsa itää! 

Turvekasvualusta on kuohkea ja sitoo hyvin vettä ja ravinteita.

Kasvualustan levitys taimikasvatuskennoihin käy kätevästi ikkunalastalla.

VALKOSIPULIT PUSKEVAT ILOISESTI VARTTA

Kevät on tullut kohisten kasvimaalle. Valkosipulit puskevat iloisesti vartta jo lähemmäs kymmenkunta senttiä. Syyskylvö näyttää onnistuneen hyvin. Eivätkä tammikuun kovat pakkasetkaan kurittaneet liikaa, vaikka pakkasten aikaan lumipeite olikin kovin ohut.

Valkosipulin varret ovat ensimmäisiä vihreitä, mitä keväällä ilmestyy kasvimaalle. 

Kasvimaassa kovaa vauhtia kasvava valkosipulikanta on Nassulan oma kanta. Sipulit tulevat lähivuosina myös kaupalliseen myyntiin. Nämä valkosipulit löytyivät nimittäin villiintyneinä pitkin pusikoita, kun muutimme Nassulaan. Kaivoin niitä ylös ja pelastin parempiin multiin kasvimaalle.

Pelastin puskavalkosipulit ensim ruukkuihin ennen kuin siirsin ne kasvimaalle. Nassulan apulainen toimi istutusten laadunvalvojana. 

Parhaimmillaan valkosipulit ovat voineet karata omille teilleen kasvimaalta, jota hoiti talon alkuperäismummo – asukas vuodesta 1946. Ainakin naapurissa asuva lapsenlapsi muistelee mummon aikoinaan viljelleen valkosipulia.

Toki valkosipulit ovat voineet tulla tontille myöhempienkin asukkaiden mukana. Kun ostimme Nassulan, pihalla ei tosin ollut jäänteitä kasvimaasti. Oli pelkkää ryteikköä, puskaa ja pusikkoa. Mummon kasvimaan paikalla kasvoi sammaleinen nurmi. Ihan lähivuosina ei kasvimaata liene Nassulan edellisillä asukkailla tiluksilla ollut. Mummon vanhat marjapuskatkin oli kiskottu ylös. Niin tai näin, valkosipulit ovat porskuttaneet villeinä Nassulassa vähintään vuosia ellei jopa vuosikymmeniä.

Viime kesänä sipulit kasvoivat suuriksi ja muhkeiksi. 

Parina kesänä olemme herkutelleet valkosipuleilla itse. Viime kesänä maistoimme enää vain muutaman. Loput sadosta säästin siemenkynsiksi, jotka istutin lokakuussa kasvimaalle. Näin teen jatkossakin joka vuosi kunnes siemensipulikanta kasvaa riittävän isoksi kaupalliseen myyntiin. 

Mitä lajiketta Nassulan sipulit mahtavat olla, sitä voin toistaiseksi vain arvailla. Kuoressa on voimakasta violetin sävyä. Itusilmuja sipulit tekevät runsaasti.

Valkosipulien syyskylvön tein viime vuonna lokakuussa.

Kuvaussessiossa valkospulimaalle pomppasi tällainen ilmestys. Arvatkaa millaiset kuopat jäivät multaan, kun herra ponkaisi eteenpäin sata lasissa. Onneksi ei mennyt yksikään sipuli nurin.

Niin ja, kalikan kantelu ja loikkiminen kasvimaalla ei ole meillä sallittua...

309 METRIÄ KURPITSAKUKKULAA

Kurpitsapellon rakentaminen Nassulassa on startannut. Tähän asti olemme pyörittäneet kurpitsasuunnitelmaa paperilla ja excelissä. Nyt otimme ensimmäiset askeleet pellolla. Aseinamme nauhamitta, lasermitta, rulla narua ja pussillinen merkintätikkuja.

Kurpitsapelloksi se tästä vielä muuttuu. Kaikki alkaa mittaamisesta.

Tähän asti olemme pyörittäneet kurpitsasuunnitelmaa paperilla ja excelissä. Nyt otimme ensimmäiset askeleet pellolla. Aseinamme nauhamitta, lasermitta, rulla narua ja pussillinen merkintätikkuja. Nassulan ensimmäinen laajempi viljelmä nousee noin 3 000 neliön eteläpellolle Vantaanjoen kulttuurimaisemaan.

Syysauringossa pellolla kellottelee oranssipulskea kurpitsa jos toinenkin satoine poikineen odottamassa perheitä, jotka tulevat hymyssä suin poimimaan oman Halloween-kurpitsansa – suoraan pellosta amerikkalaiseen pumpkin patch -tyyliin. Ennen kuin tähän unelmaan päästään edessä on rutkasti töitä. Siis todella rutkasti. Hiki saattaa tulla vielä monta kertaa.

Kurpitsakukkuloilla on mittaa pisimmillään 24 metriä.

Viikonloppuisen mittaussessiomme tulos oli yhteensä 309 metriä kurpitsakukkulaa. Päälle laskettuna vielä yhden viime kesänä rakennetun kukkulan metrit. Sinällänsä metrimäärä ei kuulosta hurjalta. Enemmänkin pellolle mahtuisi, nyt käytössä on vasta väljästi noin 2/3 pinta-alasta.

Isoksi urakan tekee se, että rakennamme kurpitsakukkulat vanhan perinteisen isoäidin kohopenkin rakennetta soveltaen. Se tarkoittaa, että per kukkulametri tarvitaan maa-ainesta reilun kuution verran.

Kun tämän määrän kertoo kukkulametreillä, tuloksena on aikamoinen maa-aines keko. Excelin kertoman mukaan kaikkiaan noin 400 kuutioita. Sen hankinta, logistiikka, kuljetusten aikataulutus, levitys pellolle ja kukkuloiden rakentaminen on aikamoinen palapeli. Niitä paloja kokoan parhaillaan – edelleen paperilla ja koneen ääressä.

Paperilla kurpitsakukkuloiden suunnittelu voi näyttää tältä. Excelissä sitten jo vähän toisenlaiselta.

Pelkästään risuja tarvitaan kukkuloiden sydämiksi noin 40 kuutioita. Niitä löytyy onneksi sekä omalta tontilta että naapurien metsistä. Meidän kulmakuntamme lämmittää puilla ja puita kadetaan joka vuosi. Oksarisukkoa on saatavilla yllin kyllin.

Viikonlopun mittaushommien ohella aloitin risusavotan. Sunnuntaina sain kasattua noin 10 kuutioita valmista havurisua. Tästä se kukkularakentaminen lähtee.

PUUTARHURIN LOGOSSA KÖLLÖTTÄÄ KURPITSA

Hiihtoloman kynnyksellä helmikuun loppupuolelle reissasin junalla Seinäjoelle. Päivä oli hurjan antoisia, tapasin ihania ihmisiä. Nyt voin ylpeänä esitellä tuon reissun tuloksia.

Nyt se on nimittäin valmistunut, Nassulan brändi-ilme! 

Nassulan logossa köllöttää mikäpä muukaan kuin muhkea oranssi Halloween-kurpitsa. Sillä kurpitsastahan kaikki alkoi, oikeastaan ihan koko idea Nassulan puurtarhasta. 

Ihanan ilmeen on taiteillut graafinen suunnittelija Mervi Nygård. Mervi ja sisarensa graafikko-kuvittaja Marjo Nygård muodostavat yhdessä Graafisen suunnittelutoimisto Duon, joka muutti jokin aika sitten Helsingistä Seinäjoelle. 

Olen tehnyt Duon kanssa yhteityötä vuosien ajan aiemmassa työelämässäni. Heidän kädenjälkeään Nassulan kimpussa pääsette ihailemaan myös jatkossa.

Kurpitsan ohella olen ihastunut Mervin luomaan värimaailmaan.

Tuskin maltan odottaa syksyä ja Halloween-aikaa, jolloin voin yhdistää kurpitsan oranssit sävyt dramaattiseen siniseen.

Nassulan ilmeen ideoinnissa Mervin lähtökohtana oli iloinen puutarhuri. Se ilmentyy onnistuneesti kautta koko ilmeen, mutta mielestäni erityisesti hyvin logon tekstissä.

Mervi kertoi, että ilmeen tekemisestä tuli hyvä fiilis. Hyvä fiilis tulee myös minulle, kun saan tätä ihanaa ilmettä käyttää. 

Toivon, että sama fiilis välittyy myös teille kaikille muille. 

TAIMET MUUTTIVAT MAKUUHUONEESEEN

Nyt voin ylpeänä esitellä, Nassulassa on kasvihuone. Siis kirjaimellisesti huone. Ei mikään erillinen muovi- tai lasihuone pihalla, vaan oikeasti sisällä talossa.

Tässä maisemassa on mukava purkittaa.

Viime viikonloppuna makuuhuoneemme muuttui kasvihuoneeksi. Tai paremmin taimikasvatushuoneeksi tämän kevään ajaksi. Väliaikaisena makuuhuoneena kolme vuotta palvellut huone, josta remontoidaan jatkossa ruokailuhuone, saa hetkisen palvella puutarhurin tarpeita. Koska muuta sopivaa ja lämmintä paikkaa taimikasvatukselle ei Nassulassa vielä ole.

Ja vihdoin pääsin tekemään ensimmäiset omat kylvöni. Johan sitä olen odotellut! Remonttikiireet toisaalla talossa ovat pitäneet minut poissa puutarhatouhuista viime viikkojen aikana. Sunnuntai-iltapäivänä upotin vihdoin sormet kasvuturpeeseen. Kylvin muun muassa 72 ruukullista lobeliaa ja samettikukkia reilut parisen sataa. Myös ensimmäiset yrtit sain kasvamaan.

Tämä on ensimmäinen kerta, kun kasvatan itse kesäkukkia siemenestä asti. Taisivat tosin kylvöt mennä hitusen myöhään, mutta ei auta. Näköjään suutarin oppilapsellakaan ei aina ole kenkiä. Mutta uskon, että taimeni itävät ja kasvavat vauhdilla. Minulla on Nassulan taimihuoneessa nimittäin salainen ase.

LED-kasvivalaisimet hellivät taimia kunnon valolla hämärässä huoneessa.

Siinä missä ennen roikkui makuuhuoneen kattolamppu, loistaa nyt 180 wattia LED-valoa. Kaksi kappaletta ammattikäyttöön tarkoitettua kasvihuonevaloa. LED- kavihuonevalot antoi koekäyttöön Nettivalo.fi, jonka valikoimaan nämä uudet kasvivalaisimet ovat tulossa.

Tämä on ensimmäinen kosketukseni LED-kasvivaloihin. Taimikasvatuksen ohella aion tänän keväänä paneutua tarkemmin LED-tekniikkaan kasvivalaistuksessa.

Näinkin voimakkaat LED-valot ovat turvallisia käyttää pienissä sisätiloissa, sillä valaisin ei kuumene. Sen voi siksi ripustaa kasvihuoneessakin myös hyvin lähelle kasveja. Ja tietysti LED-valojen tärkein valttikortti on pieni energiankulutus. Kasvihuoneessa valaisimilla voi säästää sähköä jopa 80 prosenttia.

Kovin ammattimainen eikä viihtyisä sisäkasvihuoneeni ei ole, mutta ajaa asiansa.

Kaikkinensa kasvatushuone sisällä ei ole kovinkaan käytännöllinen tai viihtyisä. Sellaisen pystyttämistä kotiin en suosittele, ellei huonetta ole rakennettu kosteaksi tilaksi, jossa ilmanvaihto toimii. Nyt kasteluveden kanssa täytyy lutrata varovaisesti, vaikka lattilla on kolmen  kerrosta vanhaa muovimattoa. Myös ilmankosteus nousee korkeaksi, mikä ei ole hyvä rakenteille.

Nassulassa uskalsin uhrata sisätiloja kosteudelle, koska tämän jälkeen huone remontoidaan täysin. Lisäksi vanha talomme on hyvin hengittävä – suomeksi sanottuna siellä vetää – joten ilma huoneessa vaihtuu.

Jatkossa huoneen pintamateriaalit uusitaan ja muovitamot puretaan. Taimipöydän päädyn kohdalla seinässä oleva muuri kaivetaan esiin, hormi avataan ja paikalle rakennetaan uusi tulisija. Mutta sitä ennen tässä huoneessa kasvaa vielä satoja kasvintaimia. 

KURPITSAKUUME NOUSEE KEVÄÄLLÄ

Kurpitsakuume iski nyt ja toden teolla. Se jos mikä on varma kevään merkki Nassulassa. Kurpitsa, Cucurbita pepo, suuri muhkea oranssi Halloween-ajan Jack-o'-lantern-kurpitsa on suuri rakkauteni. Niin puutarhassa, keittiössä kuin kurpitsalyhtyinä syyspimeässä.

Kurpitsa, josta kasvoi Nassulan kesän 2015 suurin.. Se painoi reilut 34 kiloa.

Rakkauteni kurpitsaan syttyi aikaa sitten syvällä Amerikan etelessä. Vietin siellä ensin vaihto-oppilasvuoden ja sittemmin opiskelin collegessa. Ihastuin Halloween-tunnelmaan ja oranssinpunaiseen hehkuun syksyn hämärässä.

Kasvatin ensimmäisen kurpitsani, kun omaa maaplänttiä oli sen verran, että kurpitsa lonkeroineen sinne mahtui. Viime kesänä Nassulan aurinkoisella pellolla kasvoi jo yli 400 kiloa kurpitsaa. Viime kesän kurpitsat löydät Facebookista Nasullan suuri kurpitsa 2015 -ryhmästä (Ryhmä on julkinen, mutta vaatii kirjautumisen Facebookiin.)

Kurpitsasatoa Nassulan pelloilla viime kesänä. 

Kurpitsa on myös ensimmäinen kasvi, jota Nassulassa viljellään kaupallisesti. Jo tulevana kesänä. Juuri nyt pyörittelen päässäni suunnitelmia uusien kurpitsakukkuloiden rakentamista. Tankkaan tietoa kurpitsan ammattiviljelystä Pohjois-Amerikassa. Ja selaan siemenverkkokauppojen kurpitsavalikoimia eri EU-maissa, jotta löytäisin Nassulaan sopivat lajikkeet.

Kurpitsakuume on armoton. Sen lievittämiseksi oli ryhdyttävä myös kokkaamaan kurpitsasta.

Katso kurpitsamarmeladin ja -hillon reseptit.

Kurpitsasta pitää myös Nassulan apulainen. Karsitut ylimääräiset kurpitsanalut katosivat nopeasti parempiin suihin.

KURPITSAA MARMELADI- JA HILLOPURKISSA

Kurpitsamarmeladi syntyy uunissa paahdetusta kurpitsasta ja kirpeyttä antavista hedelmistä..

Koska lumi peittää Nassulan kurpitsapellon, on pakko helpottaa kurpitsakuumetta kaivamalla pakastimesta viime vuoden kurpitsasatoa. Nassulan unissa paahdettua kurpitsaa löytyy vielä onneksi runsaasti.

Uunissa paahdettu kurpitsa toimii pohjana lähes tulkoon kaikessa kurpitsakokkauksessani. Ainakin sellaisessa, missä kurpitsa käytetään soseena.

Se syntyy näin

• Laita koverrettua tai pilkottua tuoretta kurpitsaa korkeareunaiseen uunivuokaan.
• Paahda 175 asteessa noin 45-60 min.
• Käytä sellaisenaa keiton pohjana, leivonnassa, risotossa, marmeladissa, pastakastikkeessa jne.
• Pakasta sopivina annoksia myöhemmin käytettäväksi.

Juuri nyt juustojen ja spelttipuuron – ja monen muunkin purtavan – kanssa oivasti yhteen sopiva kurpitsamarmeladi oli päässyt loppumaan. Siispä heitin pari litraa paahdettua kurpitsaa kattiloihin ja ryhdyin marmeladin ja hillon keittoon.

Kurpitsamarmeladi- ja hilloreseptejä löytyy verkosta monenmoista. Yhdistävä tekijä niille, kuten monelle muullekin hillorespetille, on että sokeria on aivan julmettu määrä. Makea kurpitsa ei kaipaa sellaista sokerimäärää tai lopputuloksesta tulee yli-imelää sokeriliisteriä.

Mutta sokeria sopii lisätä keitoksiin myös rutkasti enemmän, jos sitä halajaa.

Nyt kehittelin kurpitsasoseesta marmeladia appelsiinin ja sitruunan kanssa sekä hilloa happamien omenoiden kera. Kurpitsan luontainen pehmeä makeus kaipaa seurakseen reippaasti kirpsakkuutta.

Käyntin myös naapurin isännältä oppimaani kikkaa lisätä marmeladiin ja hilloon tilkka konjakkia tai muuta samantyyppistä alkoholia. Se tuo makuun mukavasti syvyyttä. Alkoholiksi valikoitui nyt, mitä kaapista sattui löytymään.

Kurpitsahillon ja -marmeladin ainekset soseutetaan samettiseksi soseesksi.

Kurpitsa-sitrusmarmeladi

1 l Nassulan uunissa paahdettua kurpitsaa

4 appelsiinia

2 sitruunaa

2 rkl tuoretta inkivääriä raasteena

3 dl hillo-marmeladisokeria

½ dl Metaxaa

Pese appelsiinit ja sitruunat hyvin. Raasta niiden kaikkien kuoret. Kuori helemät ja pilko lohkoiksi. Raasta inkivääri.

Lisää kattilaan kurpitsa, pilkotut hedelmät, hedelemänkuori- ja inkivääriraasteet. Keitä hiljalleen noin vartin verran. Sekoittele välillä. Nosta kattila hellalta ja soseuta seos hyvin sammettiseksi. 

Lisää seokseen hillo-marmeladisokeri ja Metaxa. Anna kiehua vielä hiljalleen 10 minuuttia. Muista sekoittaa. Jäähdytä hieman ja kaada puhtaisiin kuumennettuihin tölkkeihin. Säilytä viileässä.

Tämän reseptin tuunailin Kotilieden kurpitsamarmeladirespetin pohjalta. 

Kurpitsa-omenahillo

1,2 l Nassulan uunissa paahdettua kurpitsaa

1 l happamia omenoita lohkoina

3  dl intiaanisokeria

2 sitruunan mehu

½ tummaa rommia

Kuori ja lohko omenat pieniksi. Lisää kattilaan kurpitsa, omenalohkot ja intiaanisokeri. Keitä 20-30 minuuttia kunnes omenat pehmenvät. Happamat kovat omenat eivät kovin hyvin soseudu, mutta riittää että lohkot ovat pehmeitä soseutettavaksi.

Nosta kattila hellalta ja soseuta hyvin. Lisää sitruunamehu ja rommi. Nosta kattila hellalle ja anna kiehahtaa vielä hetki. Jäähdytä tovi ja tölkitä. Säilytä viileässä.

Pääsiäisenä maistamme tuotoksia juustojen kera ja arvioimme, miltä ne maistuvat. 

KUN TAPOIN ERKIN PELARGONIN

Pelargonit ovat ihastuttavia, oikeita vanhanajan mummonkukkia. Nyt voin jo sanoa niin, mutta toista oli reilu kymmenen vuotta sitten. Silloin tapoin Erkin antaman pelargonin.

Pelargonista, jonka Erkki toi ei ole valokuvaa. Oxrav on yksi Saaren kartanon pelargonilajikkeista.

Erkki on työtoverinin muutaman työpaikan takaa – ja armoitettu kukkapeukalo.

Kun ostin ensimmäisen oman asuntoni, ja siellä oli parveke, toi Erkki eräänä kevätpäivänä minulle töihin parvekekukkia. Mukana oli muhkea pelargoni isossa ruukussa.

Syytä on mainita myös se, että Erkki oli matkustanut kukkakuormansa kanssa junassa useita tunteja aluetoimistolta pääkonttorille Helsinkiin. Erkin kukkatuliaiset olivat ihania, mutta kieltämättä myös pelottaiva. Tai melkeinpä hirvittäivä, jos ihan reilusti myönnän.

Minä en ollut mikään kukkaihminen ja siksi mieleen iski ensimmäisenä pelko, miten ihmeessä pidän Erkik kukkaset elossa. Sitkeästi sitä yritin, mitä vähän nyt kukkien hoidosta tiesin. Ja niinhän siinä kävi, että loppukesästä pelargoni kuoli. Neljä viikkoa vailla vettä koitui sen kohtaloksi. Olin moottoripyöräilemässä Euroopassa, eikä kukaan käynyt kukkaparkaa kastelemassa. Kesälomien loputtua piti tunnustaa myös Erkille pelargonin julma kohtalo.

Emopelargoneja, joista pistokkaat otetaan.

Muisto Erkin pelargonista palasi mieleeni tänä talvena, kun ruukutin elämäni ensimmäistä kertaa pienenpieniä pelargonipistokkaita.

Se taisi olla käytännössä ensimmäinen kerta sitten kuolleen pelargonin, kun olin käsikosketuksessa kyseisen kukkalajin kanssa.

Sen lisäksi olin ehtinyt sotkea sormeni pelargonimultaan jo ruukkuja syvemmällekin. Olen nimittäin tänä talvena tehnyt myös markkinointimateriaalia Suomen suurimmalle pelargonivalikoimalle.

Saaren kartanon puutarhassa Mäntsälässä kasvaa tänä keväänä yli 100 pelargonilajiketta. Niitä kaikkia myydään pistokkaina ja taimina. Jo pelkästään pelargonien nimet ovat vallan viehättäviä. Ruotsinmumma 2, Hauska, Mårbacka Farbror Harald...

Tutustu huikeaan pelargonivalikoimaan ja seuraa Facebookissa Saaren kartanon pelargoneja. Pistokkaita ja taimia voi ostaa puutarhalta Mäntäsälästä ja eri tapahtumista kevään aikana. Ja vaikka en kukkapuutarhuriksi aio ryhtyäkään, voin luvata, että näistä pelargoneista kuulette vielä lisää.

Ruotsinmummo 2

#TRAKTORIMARSSI FULL SUPPORT

Haluan jatkossakin sekä syödä että tuottaa suomalaista ruokaa!
Nassulassa ei vielä ole omaa traktoria, mutta vahvasti hengessä mukana.

Kuva Mari-Johanna Rintamäki

LUUMUPUU JA OPETTELEVAT OKSASAKSIKÄDET

Omenapuiden leikkaaminen käynnistyy suunnittelulla. Ja lukemisella - varsinkin kun puidenleikkuukokemus on vielä joltisenkin olematonta.

Omenapuiden leikkaaminen käynnistää kevään puutarhassa. Se on ensimmäisiä kevättöitä, joita voi tehdä oikeasti ulkona. Maaliskuu on otollista aikaa tarttua oksasaksiin. Sitäpaitsi, mikäpä olisi sen mukavampaa puuhaa, kun kevätaurinko alkaa vihdoinkin lämmittää.

Heti alkuunsa tunnustan, että Nassulan vähäiset hedelmäpuut ja marjapensaat ovat olleet häpeällisen vähällä – tai olemattomalla – leikkuulla. Puut ja pensaat ovat olleet tyystin miehen vastuulla, minä en ole jaksanut niistä juurikaan kiinnostua. Mies on puita leikellyt, jos on leikellyt.

Nyt puutarhuriopintojen myötä on minun otettava tämäkin asia haltuun. Ja kieltämättä, kyllä se jo vähän kiinnostaakin. Kaupallista hedelmätarhaa tai laajamittaista marjanviljelyä emme Nassulaan suunnittele. Joten leikkuuhommiakin tarkastelen ihan vain tavallisen kotipuutarhurin näkövinkkelistä.

Ensimmäiseksi päätin käydä saksien kanssa nuorten hedelmäpuiden kimppuun. Parin vanhan omenapuun ohella Nassulasta löytyy jokunen pari-kolme vuotta sitten istutettu omenapuu sekä viime kesänä kiireellä multiin pistetty naapurin puutarhasta saatu luumupuuntaimi.

Sanomattakin on selvää, ettei näille taimille ole tehty istustusleikkausta tai saati mitään muuta – vaikka olisi kai pitänyt. Nyt oli siis aika soveltaa sekä istutusleikkausta että nuoren puun leikkausta. Nimenomaan soveltaa oppikirjan avulla (Monivuotisten puutarhakasvien leikkausopas), koska koulussa emme vielä ole päässeet puiden leikkaamiseen asti. Tietysti olisi ehkä järkevää ollut odottaa, kun leikkuuoppia olisi kertynyt vähän enemmän. Mutta ei, oli jo kiire tarttua saksiin.

Luumupuun leikkaus oli otollisin aloitusoperaatio. Se versoi oksanpiiskaa sinne tänne. Puhumattakaan siitä, että olin iskenyt puun kiireessä maahan vinoon ja ilman tukipuita. No, se on ongelma, joka pitää oikaista kevään tullen.

Luumupuun pitkä latvapiiska lyheni. Sen jälkeen lähtee kilpalatva.

Heti alkuunsa luumupuusta lyheni pitkäksi piiskaksi venynyt latvus. Sen jälkeen sai lähteä perään kurkottava kilpalatva. 

Lopputulos oli tasapainoisempi ja kompaktimpi kokonaisuus. Minulle  heräsi tosin vieno epäilys, tuliko taimiparkaa parturoitua liikaa. Se selvinnee, kunhan opinnot etenevät. Tai joku koneempi puutarhuri toteaa leikkuun menneen tyystin metsään.

Parturoitu luumupuuntaimi.

Taimikaupasta ostetut omenanpuuntaimet olivat jo alkujaan niin hyvin leikattuja, etteivät ne olleet päässeet villiintymään, vaikka ovatkin rehottaneet pari vuotta leikkaamatta. Latvoja sai niistäkin typistää sekä hieman venähtäneitä sivuversoja. 

Omenapuiden versot katkaistaan noin sentin verran oksaverson alapinnalla olevan silmun – eli maahan päin kasvavan silmun – yläpuolelta. Näin silmusta kasvavasta versosta tulee mahdollisimman vaakatasoon suuntautuva oksa.

Omenapuun verso leikataan noin sentti verson alapinnalla olevan silmun yläpuolelta.

Varsinainen leikkausurakka ovatkin sitten Nassulan kaksi yli 70-vuotiasta omenapuuta. Niitä olisi tarve nuorentaa, jotta satoa tulisi jonkin verran ja että puut kaunistaisivat puutarhaamme vielä pitkään.

Näiden puiden kimppuun tohdin käydä vasta muutaman viikon kuluttua, kun olen ensin päässyt harjoittelemaan leikkaamista Saaren kartanon omenatarhassa.  

Tässä on nuorennusurakkaa odottamassa.

PUUTARHURI TALVILOMALLA

Maaliskuun ensimmäinen aamu valkeni Nassulassa usvaisen upeana. Suojasään jälkeinen pakkasyö nostatti paksun sumuverhon Vantaanjoelta. Pakkasusvassa on jotakin taikaa. Aamulenkki koiran kanssa kulki unenomaisessa maisemassa.

Kevättalven ensimmäiset pakkasusvat nousivat sopivasti hiihtolomalla. Pääsin ihailemaan utusia aamuja kotona Nassulassa. Helmikuun viimeinen ja maaliskuun ensimmäinen viikko ovat lomaa opinnoista.

Mitä puutarhuri tekee talvilomalla? Selaa siemenluotteloita, haalii kylvöseosta ja esikasvatuslokerikkoja, virittelee kasvilamppuja? Niin sitä luulisi. Mutta ei Nassulassa. Täällä puutarhuri tarttui tasohiomakoneeseen ja maalisutiin.

Nassulan päärakennuksen ikuisuusremontti piti potkaista taas askeleen eteenpäin ja aloittaa makuuhuoneen kunnostus yläkertaan.

Taka-ajatuksenani makuuhuoneremontissa siintää nimittäin kevään taimikasvatus. Kun saan alakerran – kolme vuotta käytössä olleen väliaikaisen – makuuhuoneen siirrettyä yläkertaan, pyhitän alakerrasta vapautuvan huoneen taimikasvatukselle. Tämä idea antoi kummasti vauhtia remontille.

Kiire tosin saattaa vielä tulla. Pellavaöljyinen Uula-puulattiamaali kuivuu neljä viikkoa ennen kuin se kestää huonekalujen siirtelyä. Noh, nukutaan sitten vaikka patjalla lattialla, että päästään taimien tieltä ajoissa pois.

Yläkerran maakuuhuoneen lattian sävy on oliivi.

Onneksi suunnittelen Nassulaan tänä  kesänä enimmäkseen avomaaviljelyä. Siksi taimikasvatukselle on vielä hyvin aikaa. Muutamat tomaatintaimet ja muut kotitarvekasvit, jotka tulevat pieniin kasvihuonekaappeihin, mahtuvat kasvamaan vaikka pöydän kulmalla. Vielä tovi vierähtää ennen kuin täällä vihannekset tarkenevat.

TULPPAANEJA VASTAPOIMITTUNA, KIITOS

Tulppaanit poimitaan, kun kukat ovat kehitysvaiheessa kaksi, kuten kukka vasemmalla. Muut kuvan tulppaanit ovat kehitysvaiheessa yksi. Ne poimittiin vasta iltapäivällä.

Minä en ole leikkokukista paljoa perustanut. Jonkun ruusukimpun joskus ostan. Muut monimutkaisemmat kukat, joiden nimiä en edes tiedä, jäävät kauppaan. Mutta tuppaanit. Ah, ilman niitä en voi elää!  Ilman tulppaaneja ei tule kevättä, eikä joulua, eikä pääsiäistä.

Viime viikolla sain käteeni ensimmäisen vastapoimitun tulppaanin. Tai oikeammin poimin sen itse. Saaren kartanossa nimittäin kasvatetaan omia tulppaaneja. Ja me opiskelijat pomimme ja niputamme ne myyntipunteiksi. Tulppaanin rakastajan taivas, sanoisinko.

Tulppaanit poimitaan käsin veitsellä leikaten. Tai pikkurillillä varsi poikki napsaisten, jos sen taidon osaa. Minä en ainakaan vielä osaa. Sipuli vain nousi maasta, eikä varsi katkennut.

Näiden tulppaanien elinkaari Mäntsälässä alkoi viime syyskuussa. Toki sipuleiden elämä oli alkanut jo pari-kolme vuotta aiemmin jossakin hollantilaisella pellolla, mutta ei mennä nyt niin kauaksi. Saaren kartanossa sipulit istutettiin turvelaatikoihin ja peitettiin hiekalla. Sitten ne kannettiin kellariin kylmäkäsittelyyn, joka kesti koko loppusyksyn ajan. Ja se syksy kuluikin tarkasti viikkoja laskien.

Entisaikaan puutarhurit toivat tulppaanisipulit kylmästä valoon ja lämpöön silloin, kun varren tyngässä tuntui sormilla kokeillen pieni nuppu. Nykyään ei sipulinvarsia enää sormeilla, vaan kylmäkäsittelyviikot lasketaan Excelissä. Kun Excelin viikot ovat täynnä, on aika hyötää tulppaanit. Se tarkoittaa kukkien pakottamista kukkimaan ennen niiden luontaista kukinta-aikaa. Talvihan ei tulppaanille ole se oikea aika kukkia.

Nämä tulppaanit ovat olleet kasvihuoneessa hyödettävänä noin viikon verran.

Kun hyötäminen alkaa, tulppaanilaatikot kannettaan kellarista ylös kasvihuoneeseen. Siellä sipulit saavat virtaa, ja kukat hyötyvät poimittavaksi kolmessa-neljässä viikossa. Uusia sipulilaatikoita kannetaan kellarista jatkuvasti, niin että eri kasvuvaiheessa olevia tulppaaneita on hyödettävänä koko ajan.

Kaikki nämä ihanuudet ovat myytävänä Saaren kartanon Keuda Kukka & Puutarha -myymälässä Mäntsälässä. Vanhan Lahdentien varressa sijaitsevalta puutarhalta voit ostaa todellisiä lähitulppaaneja.

Ne sipulit ovat nimittäin hyödettävänä siinä myymälän seinän takana. Perimmäisessä kasvihuoneessa, jonka näet, kun kurkkaat myymälän lasiovesta. Saat tulppaanisi takuuvarmasti vastapoimitun tuoreina.

Ja mitä niihin monimutkaisiin leikkokukkiin tulee. Niitä en pääse pakoon. Vaikka tähtäänkin puutarhuriksi vihannestuotantoon, on tässä hommassa tunnistettava useita kymmeniä leikkokukkia – myös latinaksi.

Eustoma grandiflorum, Ranunculus asiaticus, Anthurium...  Tentti on maaliskuun alussa heti hiihtoloman jälkeen.

SIEMENESTÄ KASVAA UUSI ELÄMÄ

Siemenen itäminen on ikiaikainen ihme. Siihen kukaan meistä puutarhureista tuskin koskaan kyllästyy. Se on se ihme, jota talven kääntyessä kohti kevättä ei millään malttaisi odottaa.

Kun pieni siemen pääsee multaan, saa lämpöä, happea ja vettä, se imee itsensä pulleaksi. Vesi polkaisee käyntiin aineenvaihdunnan ja pistää siemenen ravinteet virtaamaan. Kasvupiste virkoaa ja alkaa työntää pontevaa sirkkavartta. Sen jälkeen siementä ei pidättele enää mikään!

Käsi ylös, kuinka moni kotipuutarhuri on kylvänyt jo ensimmäiset siemenet? Monellako on ensimmäiset sirkkalehtiset taimet jo vauhdilla kasvamassa – tai ainakin siemenpussit jo hankittu? Veikkaan että aika monella. Ja vielä useamalla vähintäänkin sormet jo syyhyävät päästä kylvöpuuhiin.

Tuttu tunne. Minäkin olen rustannut ensimmäiset siementilaukseni aina heti loppiaisen jälkeen, kun Hyötykasviyhdistyksen siemenluettelo on kolahtanut postilaatikkoon. Verkkokauppojen ostoskoreja olen täyttänyt  kukkuroilleen siemenpusseilla.

Tänä talvena minun siemeneni ovat edelleen kaupassa. Siemenluetteloillekaan en ole suonut pientä vilkaisua pidempää huomioita. Sen sijaan otin varaslähdön kevääseen kasvihuoneessa. Heti loppiaisen jälkeen taivalsin yli kahdenkymmen asteen kirpeässä pakkasessa ensimmäistä kertaa Saaren kartanoon Mäntsälään – ja ryhdyin puutarhuriopiskelijaksi Keudan ammattiopistossa.

Opinnot alkoivat heti kädet mullassa. Tammikuun toisella viikolla kylvimme satoja paprikan, tomaatin ja munakoisin siemeniä Saaren kasvihuoneissa. Idätyshupun suojassa, lämpöä hohkaavien lamppujen ja mustan muovin alla ne itivät viikossa reippaiksi taimiksi.

Sirkkalehtien nostettua päätään koulimme taimet omiin purkkeihin. Kolme-neljä viikkoa kylvön jälkeen jäntevät taimet puskivat lehtiä rivissä. Pituutta oli kertynyt jo reippaasti yli kymmenen senttiä.

On jännittävä seurata, miten ensimmäisten kylvöjeni kasvu etenee kevään kuluessa. Tammikuussa kylvettyjä tomaatteja syödään jo vappuna.