LUUMUPUU JA OPETTELEVAT OKSASAKSIKÄDET

Omenapuiden leikkaaminen käynnistyy suunnittelulla. Ja lukemisella - varsinkin kun puidenleikkuukokemus on vielä joltisenkin olematonta.

Omenapuiden leikkaaminen käynnistää kevään puutarhassa. Se on ensimmäisiä kevättöitä, joita voi tehdä oikeasti ulkona. Maaliskuu on otollista aikaa tarttua oksasaksiin. Sitäpaitsi, mikäpä olisi sen mukavampaa puuhaa, kun kevätaurinko alkaa vihdoinkin lämmittää.

Heti alkuunsa tunnustan, että Nassulan vähäiset hedelmäpuut ja marjapensaat ovat olleet häpeällisen vähällä – tai olemattomalla – leikkuulla. Puut ja pensaat ovat olleet tyystin miehen vastuulla, minä en ole jaksanut niistä juurikaan kiinnostua. Mies on puita leikellyt, jos on leikellyt.

Nyt puutarhuriopintojen myötä on minun otettava tämäkin asia haltuun. Ja kieltämättä, kyllä se jo vähän kiinnostaakin. Kaupallista hedelmätarhaa tai laajamittaista marjanviljelyä emme Nassulaan suunnittele. Joten leikkuuhommiakin tarkastelen ihan vain tavallisen kotipuutarhurin näkövinkkelistä.

Ensimmäiseksi päätin käydä saksien kanssa nuorten hedelmäpuiden kimppuun. Parin vanhan omenapuun ohella Nassulasta löytyy jokunen pari-kolme vuotta sitten istutettu omenapuu sekä viime kesänä kiireellä multiin pistetty naapurin puutarhasta saatu luumupuuntaimi.

Sanomattakin on selvää, ettei näille taimille ole tehty istustusleikkausta tai saati mitään muuta – vaikka olisi kai pitänyt. Nyt oli siis aika soveltaa sekä istutusleikkausta että nuoren puun leikkausta. Nimenomaan soveltaa oppikirjan avulla (Monivuotisten puutarhakasvien leikkausopas), koska koulussa emme vielä ole päässeet puiden leikkaamiseen asti. Tietysti olisi ehkä järkevää ollut odottaa, kun leikkuuoppia olisi kertynyt vähän enemmän. Mutta ei, oli jo kiire tarttua saksiin.

Luumupuun leikkaus oli otollisin aloitusoperaatio. Se versoi oksanpiiskaa sinne tänne. Puhumattakaan siitä, että olin iskenyt puun kiireessä maahan vinoon ja ilman tukipuita. No, se on ongelma, joka pitää oikaista kevään tullen.

Luumupuun pitkä latvapiiska lyheni. Sen jälkeen lähtee kilpalatva.

Heti alkuunsa luumupuusta lyheni pitkäksi piiskaksi venynyt latvus. Sen jälkeen sai lähteä perään kurkottava kilpalatva. 

Lopputulos oli tasapainoisempi ja kompaktimpi kokonaisuus. Minulle  heräsi tosin vieno epäilys, tuliko taimiparkaa parturoitua liikaa. Se selvinnee, kunhan opinnot etenevät. Tai joku koneempi puutarhuri toteaa leikkuun menneen tyystin metsään.

Parturoitu luumupuuntaimi.

Taimikaupasta ostetut omenanpuuntaimet olivat jo alkujaan niin hyvin leikattuja, etteivät ne olleet päässeet villiintymään, vaikka ovatkin rehottaneet pari vuotta leikkaamatta. Latvoja sai niistäkin typistää sekä hieman venähtäneitä sivuversoja. 

Omenapuiden versot katkaistaan noin sentin verran oksaverson alapinnalla olevan silmun – eli maahan päin kasvavan silmun – yläpuolelta. Näin silmusta kasvavasta versosta tulee mahdollisimman vaakatasoon suuntautuva oksa.

Omenapuun verso leikataan noin sentti verson alapinnalla olevan silmun yläpuolelta.

Varsinainen leikkausurakka ovatkin sitten Nassulan kaksi yli 70-vuotiasta omenapuuta. Niitä olisi tarve nuorentaa, jotta satoa tulisi jonkin verran ja että puut kaunistaisivat puutarhaamme vielä pitkään.

Näiden puiden kimppuun tohdin käydä vasta muutaman viikon kuluttua, kun olen ensin päässyt harjoittelemaan leikkaamista Saaren kartanon omenatarhassa.  

Tässä on nuorennusurakkaa odottamassa.